Kuninkaan kulubudjetti...

 

...ja kerjäläisen kassavarat. En ikinä opi käyttään rahaa niin ettei joka samperin kuu olis kuten yllä oleva kuva esittää. Kävin just kaupassa shoppailemassa kuun viimisen viikon ruuat, ja yllätyin kuinka paljon tavaraa sainkaan suhteessa rahan kulutukseen. Tosin Albert Heijnissa (supermarketketju, vähän niinku Citymarket) oli jotku euron päivät, eli ajoitus oli täydellinen, mutta ylilyönneiltä onnistuttiin välttymään.

Jotta näkisimme mitä Katja kuluttaa, ja minkä hintasta täälä nyt yleensäkään mikään on, tässä siis tämän päivän kuitit vapaasti käännettynä:

särkylääke 500mg, 20tbl 0,49€

meikkivoide 3,89€ (mousse, Maybellinen vastaava maksaa noin 12€.)

meikkivoidesienet 4 kpl 1,99€ (elintärkeä tuote)

juusto about 200g (siivutettu, koska kaikki on apuvammasille tehtyä) 1,89€

maitolitra 0,84€ 

maitorahka 500g 0,72€ (kertaa 2prk)

Farfalle- ja fusillipasta, 500g/pss, 0,99€/pss

kuutisen banaania 1,00€

kaks kurkkua 0,99€

pieni Nestlen suklaalevy (meni jo) 0,89€

naudan jauheliha, 2*500g, 5,00€
ananaspurkki 500g (? iso soli), 0,99€

teepaketti 1,54€ (ostin teetä limsan ja mehun sijasta, hyvä minä)
punanen pesto 1,39€

mandariinia kilo tai puoli, kestää ainaki yli viikon se pussi, 0,99€

2 sibulia, 0,59€

Eli makaroonimössöä syyään sitte tällä viikolla :P Huomion arvosta on myös, että tuossa listassa ei ole enää sitä 6,50 euron tupakkiaskia. Selevää säästöä.

"Wowow where's my Katja? Someone change her"

Elämäntapamuutos ei johtunukaan räkätaudista ja tupakoinnin vähentäminenki jäi pysyväksi taakaksi.Viime viikolla herätin hämmenystä koulukavereissani iha kunnolla: urheilin lähes joka päivä ja kieltäydyin yksistä bileistä ilman sen kummempaa syytä. Olin kieltäytymässä jo toisistaki lauantaina, johon sain espanjalaiselta koulukaveriltani reaktioksi lausahduksen, joka on nyt tämän postauksen otsikko. Eihän tuohon nyt voinu enää sanoa ei! Mutta siltiki muutoksen tuulet puhals myös lauantaina: kaljankulutus ei siirtyny toiselle kymmenelle, eli pitäydyin vain kuudessa pienessä oluessa. Ja väsytti iha hulluna, mutta sinnittelin valomerkkiin asti. Sinnittely on ehkä turhan negatiivinen ilmasu, oli oikiasti hauskaaki. Ja opin uuden juomapelin!

Espanjalainen juomapeli. Vähän niinku suomalainen putous, mutta haastavampi versio.

Mutta onhan tuo Student Sportcentrum kätevä: maksoin 39,50€ neljän kuukauden jäsenyydestä ja tähän hintaan saan pääsyn noin 70 eri urheilulajin tunneille. Olen nyt kaks kertaa käyny nyrkkeilemässä, saman verran vesijumpassa ja lisäksi käyny muuten vain uiskentelemassa ja kerran crosstrainerilla treenaamassa. Ohan se kunto paska, mutta jo viikon urheilemisen jälkeenki tuntee kuinka paljon helpompaa se liikkuminen jo on. Nyrkkeilyssä oon iha uuno, kohtaan samat ongelmat niinku aerobicissaki: mulla ei oo rytmitajua ja muisti on ku kultakalalla. Tämän lisäksi viime nyrkkeilytunnilla tajusin että mulla on myös ongelma vasemman ja oikean kanssa. Että rytinällä mettään. Mutta jos tässä nyt sinnikkäästi yrittäs pomppia kärryille ja se säälittävä huitominen alkais jotenkikaan muistuttamaan nyrkkeilemistä. Vois teipata patjan seinään ja alkaa yksinään harjottelemaan. Tosin tämän kämpän seinät ei saata kestää ees minun iskuja, parhaimmassa tapauksessa varmaan katto tulis niskaan.

Ostin maanantaina kaiuttimet läppäriin, koska meni hermot ku äänet katosi läppärin kaiuttimilla aina ku auto meni talon ohi. No, tämän takia läppäri piti sijoittaa pysyvään paikkaan, joten sisustin huoneeni uuteen kompaktiin asuunsa. Ostin myös langattoman hiiren, joten nyt aamusin ei tarvi nostaa ees päätä tyynystä ku haluaa surffata netissä \o/

Kuten huomaa tästä jaarittelusta, syysloman jälkeen ei oo tapahtunu oikeastaan mitään hirveän mullistavaa. Opiskelut vähän tökkii, pitäs ottaa ittiä niskasta kiinni ennen ku se pelätty koeviikko tulee vastaan, mutta ku on niin paljon mukavampaa vaan hengailla siellä sun täällä. Nytki pitäs kirjotella markkinointisuunnitelmaa lonkeron maahantuontia varten tämän bloggaamisen sijasta, mutta kiinnostaa ku kilo...kiviä.

Fontys Hogeschool (yks osa siitä) raekuurossa. Sen siitä saa ku menee sunnuntaina lähellekään koulua. Ei tuu toistumaan.

Aistin näitten tirppojen vitutuksen Hollannin kelejä kohtaan.

Paitsi! En oo varmaan sitte lapsuusvuosieni oottanu jouluna näin innolla: ollaan lyöty lukkoon suunnitelmia, ja vietän joulu-uusi vuosi-akselin Brittien saarilla Amarin ja Pian kans! Tosin Pia, tunnollinen työntekijä (muahhahhahahaha ;D), palaa kotio heti joulun jälkeen eikä jatka matkaa mun ja Amarin kans Lontoota pidemmälle. Mutta tämän hetkinen suunnitelma vaikuttaa tältä:

23.12. - 27.12. Lontoo
27.12. - 31.12. Välillä Lontoo-Glasgow-Edingburgh-Glasgow, tarkempaa ohjelmaa ei vielä tiedossa. Se on sitte ylläriii! ;)
31.12. - 2.1. Uusi vuosi Dublinissa!!
2.1.-9.1. Dublinissa ja ympäriämpäri Irlantia

Amari tosin jättää mut kuues tai seittemäs päivä, joten saan vielä yksin vallottaa Irlantia, ja löytää sen oman Gerard Butlerini, jos sitä tuohon mennessä ei oo vielä löytyny. Mikä on varmaan loppuvaiheessa jo välttämätöntä, sillä en tajua miten saan rahat riittämään. Enkä osaa sitä posetiiviakaan (? se juttu mitä apinat veivaa kaduilla aina elokuvissa) soittaa. Mutta eiköhän sitä saa tässä jotaki säästettyä vielä kasaan. Oon niin innoissani! :)

Nyt voisin oikiasti alkaa tekemään jotaki hyödyllistä, eli sitä #!*#?%!?#:n markkinointisuunnitelmaa. Tui!

Syyslomaterveisiä

Räkätaudin ja tupakoinnin vähentämisen innoittamana aattelin kirjotella tänneki taas jotaki (oon jo siivonnu huoneen ja järjestelly tavaroita, kirjotellu postikortteja ynnä muuta sellasta pitääkseni ajatukset pois tupakista, toinen savuton päivä jo menossa!) En siis ole lopettamassa täysin tupakointia, koska heti jos sanon lopettaneeni niin epäonnistun täysin. Tavoitteena on siis vaan rajoittaa tupakointia viikonlopun rientojen yhteyteen. Oli hyvä idea antaa tupakit kämppikselle, jos pyytäisin yhtäkään tupakkiani niin sieltä satais niin paljon kettuilua niskaan ettei minun ylpeys antais sitä anteeksi, joten pakko olla savuton.

Syksy on saapunu Hollantiin. Tämä syksy oli Den Haagissa.

Viime viikolla nautin tosiaan syyslomastani Anne-Marin kera! Oli iha mahtavaa nähä sitä tyvärtä piiiitkästä aikaa ja päästä puhumaan "tyttöjen juttuja." Loma alotettiin Amsterdamissa tiistaiaamuna ennen kukon pierasua, mutta heräsin kyllä hyvin ku seikkailin vähän junien kans... Saatoin ehkä pikkusen matkan mennä pummilla ku valitsemani juna pysähtyki liian aikasin, niin nappasin sitte iha jonku muun junan Schipholin lentokentälle. Lusikallinen meinas lirahtaa housuun ku junan konduktööri käveli ohi, mutta ei se onneksi lippuja kyselly. Ehin kuitenki ajoissa Amaria vastaan ja jatkettiin matkaa keskustaan. Eka päivä meniki hyvin tutkiessa kaupunkia; käytiin kanaaliristeilyllä ja kiikuttiin kirkontorniin, josta oli makiat näkymät. Varsinki ku kirkon opas oli melekosen komia. Onneksi se kiikkuminen ei ollu iha niin raskasta ku oletin, ei ois tehny suurenmoista vaikutusta ku meikä puuskuttaa kahen rappusen jälkeen niinku oisin Mount Everestin vallottanu.

Tuo huvipuisto Dam Squarella pilas mun kuvan.

Ärsyttävää ku nämä kuvat ei taas mene niinku tahon, mutta ainaki ne on nyt tässä ja oikeinpäinki, puolivoitto.

Den Haag.

Seuraavana päivänä kierreltiin vähän lisää Damissa ja käytiin vähän shoppaileen, ja istuskeltiin iltaa Leidsepleinilla. Torstaina matkettiinki jatkaa Den Haagiin, jossa Amarin piti saada käyä äänestämässä (ite en vaivautunu, kuten totesin, käsi ois saattanu väsyä). Haagissa asuu Hollannin kuninkaalliset, mutta ei löydetty sitä oikeaa palatsia, eikä ees sotatuomioistuinta. Meren rannassakaan ei jaksettu käyä ku kartta ei riittäny sinne asti. Ei siellä loppujen lopuksi hirveesti ollu ees mitään nähtävää, mutta tulipahan käytyä.

Tämä oli joku pytinki Den Haagissa, näyttää vankilalta, mutta joku kuninkaallisten toimisto se varmaan oli.

Torstai-iltana sitte palattiin Eindhoveniin. Viikonloppu menikin illanistujaisissa suurimmaksi osaksi (kuten tavallista), mutta lauantaina sentään shoppailtiin Amarille kaikenlaista uutta, samalla ku ite kärtysin enkä löytäny mitään kivaa. Sunnuntaina käytiin sitte lepposalla pyöräreissulla Nuenenissa, koska sielä on tuulimylly ja huvimaja Gilmoren tytöistä, tai ainaki se näyttää samalta, ja sielä piti käyä juomassa kahvia ja ottamassa valokuvia.

"Arvaa muuten mitä, käännytäänpä taas ympäri." Ainoa, missä eksyn täällä on sillon ku yritän löytää ulos Eindhovenista.

Nyt meikän aivot on niin täynnä räkää, että kontrollimiehet sielä hukkuu, enkä osaa enää muodostaa lauseita. Yritän taas kirjotella.

Koulua, kaljaa ja karmaa

Maailman surkein bloggaaja raportoi jälleen! Hengissä ollaan, henkisistä ja fyysisistä kolhuista huolimatta. Edellisen päivityksen tapahtumista on kulunu jo neljä ja puol viikkoa (nopealla matikalla laskettuna), ja paljon on tapahtunu, mutta toisaalta ei sitte kuitenkaan mitään.

Koulu on alotettu vaihtelevalla menestyksellä. Minä, joka tulen maasta, jossa sanotaan olevan maailman paras koulujärjestelmä, tunnen itteni välillä iha idiootiksi tunneilla. Tunnit perustuu periaatteessa keskusteluille, mutta huomaan jatkuvasti, etten omaa mielipiteitä juurikaan mistään aiheesta, mistä opettajat haluaa meiän keskustelevan. Joten olen siis useimmiten samaa mieltä sen kanssa, joka ryhmässä ensimmäisenä aukasee suunsa. Steve Jobsista ja Applesta en silti vieläkään tykkää, Real Estate Management-kurssin opettajan suureksi hämmennykseksi. Kuitenki Fontysin malli opettaa on minusta niiiin paljon mielenkiintosempi ku OAMK:n tyyli, vielä ku pääsis kärryille perusasioista. Ja muistais aina vaivautua tunneille...

Koska minun oletetaan suorittavan täällä 30 opintopistettä, suoritan tässä 5 kuukauen aikana (toivon mukaan) seittemän kurssia: Employee Relations, Cross Cultural Behaviour, International Real Estate Management, International Marketing, International Economics & Law (tätä kurssia en tuu kyllä läpäsemään, haiskahtaa liikaa kansantaloudelta ja matikalta), Business Consultancy Skills, Decision Making ja Dutch Language & Culture. Hommaa on iha sairaasti, ja minun luen-kirjan-edellisenä-yönä-ennen-tenttiä-tekniikka ei ole oikein toimiva täälä, ku tunnit ei perustukaan opettajan yksin puhelulle powerpointteihin perustuen, eli ne opiskeltavat asiat pitäs hanskata jo tunneilla. Mikä meinaa sitä että oon oppinu välttelemään opettajan katsetta aina kysymyksen esittämisen jälkeen. Ja toisaalta kaipaan myös suomalaista vertaistukea luennoilla: suurimmalla osalla luokkakavereista on aina joku toinenki, joka edustaa samaa maata, mutta oon yksin Suomesta. Ja uskokaa pois, opettajat kyselee paljon, miten asiat hoidetaan sinun kotimaassa. "Katja, how about in Finland?" "Errrr... Well, you know, it's almost the same as here in Holland. I guess. Don't really know. Could be." Kerran mietin meniskö läpi jos sanon että oon Hollannista, tai vaikkapa Saksasta.

Mutta kouluaki enemmän täällä on tullu harrastettua pippaloita, luonnollisesti. Lähes joka torstai  käydään luokkakavereitten kanssa jossain baarissa Stratumilla, kohtalokkaalla baarikadulla. Ja sama toistuu lauantaina, alussa myös perjantaisin. Hauskaa on riittäny, ja kamera onki pullollaan nyt jo ryhmäkuvia baareista. Yleensä alotellaan aina jonkun kämpillä, mutta ei-suomalaiseen tapaan etkot alkaa yleensä kello yheksän ja kymmenen välillä illalla, ei suinkaan kuudelta niinku Suomessa. Perusidea on silti sama ku Suomessa, mutta niin paljon rennompaa. Yhtään tappelua en oo vielä nähny, ja harvemmin näkee porukkaa umpitunnelissa niinku Suomessa. Ja miehetki tanssii, mikä oli alussa täysin käsittämätöntä (luoja että oli vaikia sana!), mutta nyt siihen on jo tottunu että miehet tanssii satatuhatta kertaa enemmän ja paremmin ku meikä. Tai no, normaaliahan se on että joku on parempi tanssiin ku minä, ite ku oon häpeäksi koko tanssitaiteelle. Mutta asennehan se ratkaisee, niinku karaokessaki.

Mitähän sitä on vielä tullu touskattua... Nii joo, käytiinhän tosiaan yhen yön reissu Amsterdamissaki, vaihteeksi. Lähettiin sunnuntai-aamuna (kahen tunnin yöunien jälkeen) ja palattiin maanantaina iltapäivästä. Entourage koostui tsekkiläisestä kämppiksestäni ja saksalaisen kämppikseni koulukavereista: kahesta espanjalaisesta ja yhdestä belgialaisesta. Kaikkien ollessa miehiä, paitti minä. Sunnuntai vietettiin kävellen ympäri Damia ja katsellen nähtävyyksiä, sekä käytiin Heinekenin panimolla tutustumassa. Opiskelijabudjetilla ku mentiin niin oltiin liian pihejä maksaaksemme mihinkään sisälle. Heinekenilleki mentiin vain siksi, että saatiin kaks ja puol olutta, minikanaaliristeilyn ja yllärilahjan 12-17 euron hintaan (en muista tarkkaa summaa). Ilta vietettiin sitte Red Light Districtillä pubeillen, ja maanantaina pienen kävelykierroksen jälkeen palattiin kotiin. Varsin viihdyttävä ex tempore-reissu, täytyy myöntää!

Täytynee vielä kertoa minun epäonnesta, tai kämppikseni mukaan se on vaan karma joka antaa takasin samalla mitalla, pyörääni koskien. Ekahan testattiin tanskalaisen kanssa kumman pyörä on vahvempi, ja minun pyörä hävisi 100-0. Sen törmäyksen seurauksena pyörään vaihettiin 55 euron arvonen etuhaarukka (se juttu missä eturengas on kiinni, juu nou). Ku noudin pyörän korjaamolta, korjaamon setä toivotti onnea. Ois pitäny arvata, että epäonni ei loppunu siihen. Viime viikonloppuna lähtiessäni baarista huomasin että takarengas on tyhjä ja vanne viehättävän kaheksikon muotoinen. Ei mitään hajua mitä on tapahtunu. Konsultoin jälleen pyöräkorjaamon setää (eri liike tällä kertaa, en kehtaa mennä enää samaan liikkeeseen), oppiakseni että uus vanne maksaa 50-55 euroa. Ei kiitos. Tällä hetkellä pyörä makaa ylösalasin takapihalla, uuden renkaan sain hollantilaiselta kämppikseltäni, vaan en oo iha varma passaako se siihen, ja uudet pultit pitää ainaki hommata. Saa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu ku saan sen korjattua. Kuulemma oon vaan tehny jotain pahaa joka kerta, ja karma kostaa sen mulle hajottamalla mun pyörän. Täytyy yrittää olla kiltisti.

Tässäpä päivitystä vähäksi aikaa, lupaan yrittää kovemmin päivittää ees kerran viikossa. Eikä kuvia tällä kertaa. Pelkään että niitten kans menee taas sähläämiseksi, kyllästyn, enkä saa sitte julkastua tätä tekstiä.

Two kisses - like we do in Spain

Yritetäänpä nyt pikku hiljaa päästä ajantasalle tässä hommassa, ettei minun aivot rasitu liiasta muistelemisesta. Eli kerronpa jotain ekasta viikosta, minkä vietin täällä pääkallopaikalla Eindhovenissa.

Tulin tänne sunnuntaina 19. elokuuta, joka oli maailmankaikkeuden kuumin päivä. Tai siltä se tuntu. Matkalaukku paino sen sata kiloa (oikiasti varmaan 30 kiloa, mutta liiottelu on aina pop), ja sitä piti sitte raahata mukana. Onhan siinä rullat, mitkä on tasasella maalla suureksiki avuksi, mutta ne helevetin portaat. Eka ongelma tuli jo ku yritin päästä Damissa tramin kyytiin: en oo ikinä ollu niin kauhistunu neljästä rappusesta. Ja ku ei eletä Disney-leffassa niin Prinssi Uljas ei kiirehtiny auttamaan, joten äherräpä ite se kaks kertaa oviaukon kokonen laukku kyytiin samalla ku kuski hihittelee partaansa vahingonilosena. Sitte ku oon viimein rautatieasemalla, lipunmyyjä antaa mulle jonku vajaa 10 minuuttia aikaa ehtiä junaan, joka lähtee laiturilta aseman toisesta päästä, ja kappas, laiturille vie portaat! Eikö kukaan hollantilainen insinööri ole tajunnu että ihmisillä saattais olla kivempaa mennä laukkujensa kans edes liukuportailla laitureille?! Tämä kauhuskenaario nimittäin toistu jokasella kolmella asemalla.

Matkalla oli pelkkää mamman lempparimaisemaa: pelkkää tasasta maata. Mihin ne kaikki tuulimyllytki on kadonnu?

Epäonnistuneen junan vaihdon jälkeen (en löytäny oikiaa laituria ja luultavasti myöhästyin siitä oikiasta junasta) pääsin Eindhoveniin menevään junaan ja vaunuun, jossa ei tietenkään toiminu ilmastointi. Suomalaiselle se on näköjään sama ku ois puonnu suoraan Helvetin kuumimpaan kolkkaan. Hikisen puolentoista tunnin jälkeen olin Eindhovenin rautatieasemalla, ilman karttaa ja hämärä muistikuva siitä missä päin se hotelli oli. Ja menin päin vastaseen suuntaan, mikä naurattaa nyt, koska miten voi olla ihminen niin sokia ettei tajua keskustan olevan just silmien eessä. Viimein ku pääsin perille hotellihuoneeseeni niin loppuilta meniki nauttiessa ilmastoinnista ja jääkylmästä suihkusta.

The Blob.

Uljas ratsuni The President.

Loppuviikko vietettiinki monttu auki pyörien ympäri kaupunkia. Enhän mää koskaan eksyksissä oo ollu, joskus vaan saattanu mennä paikkaan, johon ei ollu tarkotus mennä. Keskiviikkona meillä oli rekisteröitymispäivä, johon saavuttiin monta tuntia liian aikasin. Sen verran kuitenki välähti ku ohjelmassa oli tuberkuloositestiä ja muuta mukavaa, että ei lähetty Euroopan ulkopuolelta tulevien mukaan. Loppujen lopuksi koko homma koostu yhestä powerpoint-esityksestä, sekä saatiin aika kaupungintalolle, että päästään rekisteröitymään tämän maan asukkaiksi. (Sielä muuten myöhemmin selvisi, että syntymätodistuksessa oli väärä leima, joka meinaa sitä, etten voi mennä naimisiin täälä tämän puolen vuoden aikana. Damn!)

Torstai-perjantaina päästiin opiskelijaelämän makuun (jos se on missään välissä on unohtunukaan..) ku osallistuttiin Licht In-tapahtumaan about 5000 muun alottavan opiskelijan kanssa. Hauskaahan sitä kyllä oli, mutta minun jalat ainaki sano sopimuksensa irti torstaina jo (liian) aikasin illalla, kun oltiin kävelty koko helkkarin päivä ristiin rastiin kaupunkia. Perjantaina jatkettiin sitte lounaan merkeissä ja tutustuttiin Stratumiin, kohtalokkaaseen baarikatuun. Eikä se kävely siihen loppunu, tottakai minun vasta ostetusta pyörästä oli kumi puhki, ja sehän piti raahata korjautukseen.

Licht In-iltabileet Beursgebouwissa.

Jottei missään välissä päässy unohtumaan mitä vaihtarielämä oikiasti on, niin lauantaihan oli kans baari-ilta. Alunperin lähin "parille" kahen kämppiksen kanssa, mutta myöhemmin nähtiin sitten Jennin, OAMK:n toisen vahvistuksen, johdolla uusia tuttavuuksia, joista suurin osa oli espanjalaisia. Palatakseni otsikkoon, opin jotaki sellasta, mikä ennen oli mulle jotain täysin käsittämätöntä ja hirveää: poskisuudelmat joka ikinen kerta ku tavataan. Kyllähän kyseinen tapa on lähes jokaselle suomalaiselle omituinen, mutta minä ku en tykkää edes halata! Mutta niin sitä vain suomalainenki rauta taipuu, ja koko homma tuntuu nyt lähes tulkoon luonnolliselta. Saan varmaan turpiini ku tulen takas Suomeen ja vanhasta muistista pussaan jokasta tuttua.

P.S. Näitä kuvia oli paljon enemmänki tulossa, mutta meni hermot. Ehkä joku kaunis päivä, ja onhan ne facebookissa kuitenki.

Viimeiset terveiset Damista

Kuvat kertoo kyllä enemmän ku tuhat sanaa, mutta yritetäänpä nyt tarinoida jotain ettei mene ihan kuva-albumiksi koko homma!

Viimiset päivät Damissa meni rennosti chillaillen, ellei shoppailua lasketa. Shoppailu ei oo koskaan rentoa, vaikka lähinki sillä asenteella, että oon tässä maassa oikiasti puoli vuotta, enkä osta mitään ellei se huuda minun nimeä kovaa ja korkealta. Mutta se tunnelma rikkoontuu helposti, ku matkassa on yks jonka on pakko ostaa tuliaiset, ja kengät. Ja laukku. Ja kaikki maholliset asiat, missä on pöllö.

Alotettiin shoppailut sieltä, minkä kohalla tramissa (aka ratikassa) kuulutettiin "Amsterdam's famous shopping street", eli Albert Cuypilta, mistä Piinalle tarttu mukaan jo legendaksi muodostunut pöllölaukku, huhuu-huhuu! Vielä humoristisempi siitä tuli ku ylpeä laukun omistaja hoksasi sen muuttuvan myös minirepuksi :D Hienohan se silti on, ei sillä ;) Mun perään ei mikään huudellu, niin en ostanu juuri mitään, en ees tennareita, vaikka niin monia kuolasin. 

Suomalaisen (0,5 l) ja hollantilaisen (0,25 l) ero.

Flower marketilta tuliaishankintoja.

Virkistävän oluen jälkeen käveltiin vielä Flower markettiki läpi, jossa vannoin että tuun ostaan kukkia aina huoneeseeni kunhan pääsen Eindhoveniin. Toimituksen huomautuksena voin kertoa että ei oo vielä kukkia näkyny tässä lukaalissa. Ehkä ostanki kukkien sijaan kämppiksieni iloksi puukengät, niillähän se ois makia kolistella portaita ylös ja alas! Harmi vain, että nämä pirun kokolattiamatot pilaa puolet riemusta. Nyt muuten hokasin, että sehän saattaa olla puolikas ajatus näitten mattojen takana.

Tramia ootellessa.

Club Paradiso.

Samaisena iltana tehtiin se, mikä piti tehä jo edellisenä päivänä, eli lähettiin Damin yöelämään oikein rytinällä. Olihan se Leidseplein (kirjotusasu saatto mennä pieleen) täynnä populaa, mutta mepä löyettiinki semmonen klubi, missä ei ollu suurkaupungin mittakaavalla juuri ketään. Oulun baarihan ois ollu tupaten täynnä jos sama määrä ihmisiä oltais siellä laskettu sisälle. No mutta, tämä kyseinen klubi oli nimeltänsä Paradiso, mikä oli vanha kirkko muutettuna bilepaikaksi. Varmasti omiaan live-esiintymisille, mutta seuraavan päivän Snoop Dog/Lion oli liian hintava meiän budjetille, joten mentiin iltana, jolloin siellä ei ollu esiintyjiä. Musiikki ei oikein napannu, ja lähettiinki pois yhen aikaan, eli sillon ku sinne oikiasti alko porukka vasta saapumaan.

Ilta Rembrandtpleinilla.

Tässä vaiheessa herää kymysys: mitähän me tehtiin perjantaina päivällä..? Vai ollaanko edes perjantaissa menossa? Luultavasti taidettiin jatkaa shoppailua keskustassa, missä löysin kaupan C&A, ja kaikki huoleni siitä, etten tuu löytämään mulle sopivia vaatteita katosi, koska täällä riitti vaatteissa kokoa! Muutama "tarve"hankinta tuliki tehtyä, mutta kohtuuden nimissä. Mielessä kyti pelko siitä, että ne shoppailut pitää saada tungettua laukkuun ja saada raahattua ite laukku Eindhoveniin asti, joten en sortunu ostoshysteriaan.

Ilta meniki sitte toisella bileaukiolla hengaillessa, klubiin asti ei kuitenkaan lähdetty. Ja siinä aukiolla ne muutki tuntu viettävän enemmän aikaa, ja meininki oli rento! Tehtiin tuttavuutta myös paikallisen asukin kanssa, joka oli niin rennoissa menoissa, että sama asia oli päivän polttavin puheenaihe monta kertaa lyhyen ajan sisällä. Kotimatkalla sitte satuttiin pieneen pieneen kuppilaan, jossa oli ihan uskomaton meno! Asiakkaita taisi olla about kakskymmentä, mutta sitä kovempi tunnelma siellä oli, laulu raikas ja juoma virtas! Sielä ois kyllä viihtyny kauemminki ku yhen oluen ja vessakäynnin ajan, mutta jotenki tuli ulkopuolinen olo, ku musiikki oli ilmeisesti parhaimpia hollantilaisia iskelmäbiisejä vol 1, joiden mukana kaikki muut osas laulaa, paitsi me.

Lauantai, viimeinen päivä, vietettiinki sitte rauhallisissa ja kuumissa merkeissä. Lämpöasteet mahto hipoa kolmeakymmentä, eli täydellinen päivä pienelle kanaaliristeilylle ja puistopiknikille! Mainittakoon, ettei matkaopas ihan väärässä ollu, että risteily olis kantsinu tehä ensimmäisinä päivinä, sillä ainaki mulle koko kaupungin rakenne avautu niin paljon paremmin. Toisaalta onhan niitä ahaa!-elämyksiäkin kiva kokea. Vondelparkissa (edelleenkään en oo varma näistä nimistä meneekö ne täsmälleen oikein) meniki sitte koko loppupäivä Albert Heijnin tarjoamien eväiden kera. Seuraavana päivänä olikin sitte lähtö, vähän eri suuntiin tosin.

Kaikin puolin Amsterdamista ei tuu kyllä mitään huonoa sanottavaa mieleen näin viikon siellä viettäneenä! Paljon tuli nähtyä, mutta päälimmäinen fiilis on, että enemmän jäi vielä näkemättä, joten sinne on päästävä vielä takas!

Amsterdamiin, mä kaipaan niin, taas uudelleen!

Eläimellistä menoa synttäripäivänä!

Nyt on luvassa sitte kunnon kuvapostaus, koska eihän eläintarhassa voi käyä ottamatta satamiljonaa kuvaa, ja totta kai nämäki kuvat täytyy jakaa muiden kanssa! Artis Zoo oli kiva paikka, ainoa mikä jäi puuttuun oli tiikerit. Tai no olihan siellä sellanenki, mutta sillä oli jo pumpulia pyllyssä. Kyllä se Ranuan eläintarhan hakkaa mennen tullen, se ku oli ennen tätä ainoa, missä oon käyny!

Tää strutsi oli hullu. Se vaan nokki tuota aitaa, varmaan yritti päästä läpi!

Ronsuilla oli kuuma ja ne tahto sisälle viileään. Läpi harmaan kiven!

Soon. Very soon.

Näitten show oli siisti! Tää hylje oli kyllä pahin diiva ikinä.

Nää on ihan oikeita, vaikka näyttääki puutarhapatsailta! Tai sitte mua huijattiin.

Beyonce-laama.

Illalla käytiin sitte Hard Rock Cafessa mättämässä synttäri-illallinen, alhaalla kuva samaisesta kanaalista, minkä rannalla se sijaitsi. Tarkotus oli käydä klubillaki, mutta vanhukset söi liikaa ja palattiin väsyneinä takas hotellille kattoon MTV:ltä Teen Momia ja muita laatusarjoja. Muistaakseni..? ;D