Syyslomaterveisiä

Räkätaudin ja tupakoinnin vähentämisen innoittamana aattelin kirjotella tänneki taas jotaki (oon jo siivonnu huoneen ja järjestelly tavaroita, kirjotellu postikortteja ynnä muuta sellasta pitääkseni ajatukset pois tupakista, toinen savuton päivä jo menossa!) En siis ole lopettamassa täysin tupakointia, koska heti jos sanon lopettaneeni niin epäonnistun täysin. Tavoitteena on siis vaan rajoittaa tupakointia viikonlopun rientojen yhteyteen. Oli hyvä idea antaa tupakit kämppikselle, jos pyytäisin yhtäkään tupakkiani niin sieltä satais niin paljon kettuilua niskaan ettei minun ylpeys antais sitä anteeksi, joten pakko olla savuton.

Syksy on saapunu Hollantiin. Tämä syksy oli Den Haagissa.

Viime viikolla nautin tosiaan syyslomastani Anne-Marin kera! Oli iha mahtavaa nähä sitä tyvärtä piiiitkästä aikaa ja päästä puhumaan "tyttöjen juttuja." Loma alotettiin Amsterdamissa tiistaiaamuna ennen kukon pierasua, mutta heräsin kyllä hyvin ku seikkailin vähän junien kans... Saatoin ehkä pikkusen matkan mennä pummilla ku valitsemani juna pysähtyki liian aikasin, niin nappasin sitte iha jonku muun junan Schipholin lentokentälle. Lusikallinen meinas lirahtaa housuun ku junan konduktööri käveli ohi, mutta ei se onneksi lippuja kyselly. Ehin kuitenki ajoissa Amaria vastaan ja jatkettiin matkaa keskustaan. Eka päivä meniki hyvin tutkiessa kaupunkia; käytiin kanaaliristeilyllä ja kiikuttiin kirkontorniin, josta oli makiat näkymät. Varsinki ku kirkon opas oli melekosen komia. Onneksi se kiikkuminen ei ollu iha niin raskasta ku oletin, ei ois tehny suurenmoista vaikutusta ku meikä puuskuttaa kahen rappusen jälkeen niinku oisin Mount Everestin vallottanu.

Tuo huvipuisto Dam Squarella pilas mun kuvan.

Ärsyttävää ku nämä kuvat ei taas mene niinku tahon, mutta ainaki ne on nyt tässä ja oikeinpäinki, puolivoitto.

Den Haag.

Seuraavana päivänä kierreltiin vähän lisää Damissa ja käytiin vähän shoppaileen, ja istuskeltiin iltaa Leidsepleinilla. Torstaina matkettiinki jatkaa Den Haagiin, jossa Amarin piti saada käyä äänestämässä (ite en vaivautunu, kuten totesin, käsi ois saattanu väsyä). Haagissa asuu Hollannin kuninkaalliset, mutta ei löydetty sitä oikeaa palatsia, eikä ees sotatuomioistuinta. Meren rannassakaan ei jaksettu käyä ku kartta ei riittäny sinne asti. Ei siellä loppujen lopuksi hirveesti ollu ees mitään nähtävää, mutta tulipahan käytyä.

Tämä oli joku pytinki Den Haagissa, näyttää vankilalta, mutta joku kuninkaallisten toimisto se varmaan oli.

Torstai-iltana sitte palattiin Eindhoveniin. Viikonloppu menikin illanistujaisissa suurimmaksi osaksi (kuten tavallista), mutta lauantaina sentään shoppailtiin Amarille kaikenlaista uutta, samalla ku ite kärtysin enkä löytäny mitään kivaa. Sunnuntaina käytiin sitte lepposalla pyöräreissulla Nuenenissa, koska sielä on tuulimylly ja huvimaja Gilmoren tytöistä, tai ainaki se näyttää samalta, ja sielä piti käyä juomassa kahvia ja ottamassa valokuvia.

"Arvaa muuten mitä, käännytäänpä taas ympäri." Ainoa, missä eksyn täällä on sillon ku yritän löytää ulos Eindhovenista.

Nyt meikän aivot on niin täynnä räkää, että kontrollimiehet sielä hukkuu, enkä osaa enää muodostaa lauseita. Yritän taas kirjotella.

Koulua, kaljaa ja karmaa

Maailman surkein bloggaaja raportoi jälleen! Hengissä ollaan, henkisistä ja fyysisistä kolhuista huolimatta. Edellisen päivityksen tapahtumista on kulunu jo neljä ja puol viikkoa (nopealla matikalla laskettuna), ja paljon on tapahtunu, mutta toisaalta ei sitte kuitenkaan mitään.

Koulu on alotettu vaihtelevalla menestyksellä. Minä, joka tulen maasta, jossa sanotaan olevan maailman paras koulujärjestelmä, tunnen itteni välillä iha idiootiksi tunneilla. Tunnit perustuu periaatteessa keskusteluille, mutta huomaan jatkuvasti, etten omaa mielipiteitä juurikaan mistään aiheesta, mistä opettajat haluaa meiän keskustelevan. Joten olen siis useimmiten samaa mieltä sen kanssa, joka ryhmässä ensimmäisenä aukasee suunsa. Steve Jobsista ja Applesta en silti vieläkään tykkää, Real Estate Management-kurssin opettajan suureksi hämmennykseksi. Kuitenki Fontysin malli opettaa on minusta niiiin paljon mielenkiintosempi ku OAMK:n tyyli, vielä ku pääsis kärryille perusasioista. Ja muistais aina vaivautua tunneille...

Koska minun oletetaan suorittavan täällä 30 opintopistettä, suoritan tässä 5 kuukauen aikana (toivon mukaan) seittemän kurssia: Employee Relations, Cross Cultural Behaviour, International Real Estate Management, International Marketing, International Economics & Law (tätä kurssia en tuu kyllä läpäsemään, haiskahtaa liikaa kansantaloudelta ja matikalta), Business Consultancy Skills, Decision Making ja Dutch Language & Culture. Hommaa on iha sairaasti, ja minun luen-kirjan-edellisenä-yönä-ennen-tenttiä-tekniikka ei ole oikein toimiva täälä, ku tunnit ei perustukaan opettajan yksin puhelulle powerpointteihin perustuen, eli ne opiskeltavat asiat pitäs hanskata jo tunneilla. Mikä meinaa sitä että oon oppinu välttelemään opettajan katsetta aina kysymyksen esittämisen jälkeen. Ja toisaalta kaipaan myös suomalaista vertaistukea luennoilla: suurimmalla osalla luokkakavereista on aina joku toinenki, joka edustaa samaa maata, mutta oon yksin Suomesta. Ja uskokaa pois, opettajat kyselee paljon, miten asiat hoidetaan sinun kotimaassa. "Katja, how about in Finland?" "Errrr... Well, you know, it's almost the same as here in Holland. I guess. Don't really know. Could be." Kerran mietin meniskö läpi jos sanon että oon Hollannista, tai vaikkapa Saksasta.

Mutta kouluaki enemmän täällä on tullu harrastettua pippaloita, luonnollisesti. Lähes joka torstai  käydään luokkakavereitten kanssa jossain baarissa Stratumilla, kohtalokkaalla baarikadulla. Ja sama toistuu lauantaina, alussa myös perjantaisin. Hauskaa on riittäny, ja kamera onki pullollaan nyt jo ryhmäkuvia baareista. Yleensä alotellaan aina jonkun kämpillä, mutta ei-suomalaiseen tapaan etkot alkaa yleensä kello yheksän ja kymmenen välillä illalla, ei suinkaan kuudelta niinku Suomessa. Perusidea on silti sama ku Suomessa, mutta niin paljon rennompaa. Yhtään tappelua en oo vielä nähny, ja harvemmin näkee porukkaa umpitunnelissa niinku Suomessa. Ja miehetki tanssii, mikä oli alussa täysin käsittämätöntä (luoja että oli vaikia sana!), mutta nyt siihen on jo tottunu että miehet tanssii satatuhatta kertaa enemmän ja paremmin ku meikä. Tai no, normaaliahan se on että joku on parempi tanssiin ku minä, ite ku oon häpeäksi koko tanssitaiteelle. Mutta asennehan se ratkaisee, niinku karaokessaki.

Mitähän sitä on vielä tullu touskattua... Nii joo, käytiinhän tosiaan yhen yön reissu Amsterdamissaki, vaihteeksi. Lähettiin sunnuntai-aamuna (kahen tunnin yöunien jälkeen) ja palattiin maanantaina iltapäivästä. Entourage koostui tsekkiläisestä kämppiksestäni ja saksalaisen kämppikseni koulukavereista: kahesta espanjalaisesta ja yhdestä belgialaisesta. Kaikkien ollessa miehiä, paitti minä. Sunnuntai vietettiin kävellen ympäri Damia ja katsellen nähtävyyksiä, sekä käytiin Heinekenin panimolla tutustumassa. Opiskelijabudjetilla ku mentiin niin oltiin liian pihejä maksaaksemme mihinkään sisälle. Heinekenilleki mentiin vain siksi, että saatiin kaks ja puol olutta, minikanaaliristeilyn ja yllärilahjan 12-17 euron hintaan (en muista tarkkaa summaa). Ilta vietettiin sitte Red Light Districtillä pubeillen, ja maanantaina pienen kävelykierroksen jälkeen palattiin kotiin. Varsin viihdyttävä ex tempore-reissu, täytyy myöntää!

Täytynee vielä kertoa minun epäonnesta, tai kämppikseni mukaan se on vaan karma joka antaa takasin samalla mitalla, pyörääni koskien. Ekahan testattiin tanskalaisen kanssa kumman pyörä on vahvempi, ja minun pyörä hävisi 100-0. Sen törmäyksen seurauksena pyörään vaihettiin 55 euron arvonen etuhaarukka (se juttu missä eturengas on kiinni, juu nou). Ku noudin pyörän korjaamolta, korjaamon setä toivotti onnea. Ois pitäny arvata, että epäonni ei loppunu siihen. Viime viikonloppuna lähtiessäni baarista huomasin että takarengas on tyhjä ja vanne viehättävän kaheksikon muotoinen. Ei mitään hajua mitä on tapahtunu. Konsultoin jälleen pyöräkorjaamon setää (eri liike tällä kertaa, en kehtaa mennä enää samaan liikkeeseen), oppiakseni että uus vanne maksaa 50-55 euroa. Ei kiitos. Tällä hetkellä pyörä makaa ylösalasin takapihalla, uuden renkaan sain hollantilaiselta kämppikseltäni, vaan en oo iha varma passaako se siihen, ja uudet pultit pitää ainaki hommata. Saa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu ku saan sen korjattua. Kuulemma oon vaan tehny jotain pahaa joka kerta, ja karma kostaa sen mulle hajottamalla mun pyörän. Täytyy yrittää olla kiltisti.

Tässäpä päivitystä vähäksi aikaa, lupaan yrittää kovemmin päivittää ees kerran viikossa. Eikä kuvia tällä kertaa. Pelkään että niitten kans menee taas sähläämiseksi, kyllästyn, enkä saa sitte julkastua tätä tekstiä.