Suomen prinsessan seikkailut

Olemme edenneet vaihto-opiskeluissani viimeiseen kouluviikkoon. Monesti tätä myös tenttiviikoksi kutsutaan, mutta koska aion viihtyä täällä vielä tammikuunki, niin mitäpä sitä ressaamaan, mulla on aikaa uusia ne kaks tenttiä sitte tammikuussa, joten keskityn ihan mieluusti näihin muihin aktiviteetteihin. Just kävin räkäsemässä yhen tentin: en kyllä ittiäni sillä tarinoinnilla läpi päästäis, mutta koska opettajalla sattuu olemaan kehno englanti ja muuten mies on Hemulin olonen, niin viljelin lyhyeen tekstiin hienolta ja vaikuttavalta kuulostavia sanoja ja pitkiä lauserakenteita. Jos se vaikka hämäis opettajaraukkaa ja vahingossa päästäis minut läpi.

Matka Antwerpeniin kesti kahen tunnin sijasta muistaakseni yli kolme tuntia, ja useamman junan vaihdon plus yhden bussimatkan. Belgian raiteilla oli Suomen VR-syndrooma. Tämä kuva otettiin ku oltiin hämillään jossain välietapilla.

Oon viimein taas päässy reissaamaanki pikkusen täällä! Alko jo melkein ahistamaanki tämä sama vanha kaupunki...;D Käytiin kuun alussa Antwerpenissä päiväreissulla isolla lössillä, jossa kaikki muut opiskeli tietokonetieteilyä (en oo keksiny miten computer science käännetään suomeksi) paitti minä. Välissä meni kyllä osa jutuista hilseet pölistäen huti, mutta kaiken paikkaa "nyökkää ja hymyile." Samalla reissulla sain myös liikanimen prinsessa, kun kuulemma niin hellyyttävän innoissani tokasin että linnaan on päästävä, minä tahon olla prinsessa. Kyllä se Amsterdamissa saadun liikanimen "trash" hakkaa. Muutenki reissu oli aivan mahtava, vaikka ei oikeen mitään järkevää tehtykään, ku vaan käveltiin ympäri kaupunkia, mutta en oo aikoihin nauranu niin paljon. Asiaan saatto vaikuttaa jumalattomat univelat kahdelta edeltävältä yöltä, sitä ku oli markkinointisuunnitelman räpellystä ja Jennin ja Parkin synttäripileet ja urheilemassaki piti käyä päikkäreitten sijaan. (Tiiän, ei kuulosta yhtään minulta skipata päikkärit urheilemisen takia!)

Tässä koko kaunis ryhmä miinus yks matti myöhänen Antwerpenissä.

En uskonu ku kerrottiin mistä Antwerpen on saanu nimensä, kantsii googlettaa niin tajuaa tän patsaanki :D

Rinsessan kesäasumus. Aika kämänen se oli siltä osin mitä nyt ulkoa nähtiin.

Itsepäisyyspäivää vietettiin myös täällä Suomiherkkuja napostellen (=kaksin käsin ahmien), Finlandia-vodkaa siemaillen (vähän vain maistoin mallin vuoksi) ja linnanjuhlia sivusilmällä seuraten. Porukka koostui suomalaiseen tapaan vain ulkosuomalaisista, yksi hollantilainen, britti ja ecuadorilainen oli eksyny mukaan, mutta muuten oltiin taas sisäsiittosia, vaikka en nyt suurinta osaa suomalaisista tuntenukaan. Tästä sain kyllä jo palautetta kun en kämppiksiä tai tanskalaisia luokkakavereitani mukaan huolinu.Alunperin tarkotus oli pelata linnanjuhlien yhteyteen värkättyä juomapeliä, mutta se idea lähes kuoli jo synnytyksessä, suomalaiset ku osaa juoda ilman leikkejäki. Sen verran kuitenki ehin linnanjuhlia seurata että kuulin hollantilaisen kommentoinnin: "siis teettäkö te aina näin että istutte kotona ja katotte ku muut juhlii? ja nuo kaikkihan näyttää siltä niinku niille ois työnnetty rautatanko sinne minne aurinko ei paista!"

Se hyvä puoli lumessa on että voi rakentaa lumiukon, ja se tekee kaikki onnelliseksi! :D

Viime perjantaina tuli sitte lunta niin että se jäiki maahan, mutta vain hetkeksi, sillä nyt se on jo väistyny perinteisen vesisateen alle. Vaikka lauantaina näytti vähän liukkaalta, niin uhattiin kämppiksen kans kohtaloa ja lähettiin "pikku" pyöräretkelle, joka veny loppujen lopuksi miltei kymmentuntiseksi. Haluttiin lähteä johonki pohjoseen päin Eindhovenista, ku sielä ei oltu vielä käyty, joten napsastiin ennen reissua Googlemaps auki ja katottiin sopivalta etäisyyeltä kyläpahanen nimeltä Boxtel. Huomattiin myös, että siinähän on mukavan näkönen puisto/metsä vieressä, järviä ja kaikkea, ja sinnehän oli päästävä. Yhensuuntanen matka kesti sen 2,5 tuntia polkea, ja loppuaika sitte remuttiinki pimeässä metässä, kello ku oli jo lähemmäs seitsemää ennen ku tuo metsä löydettiin. Kotia ku viimein päästiin rättiväsyneinä niin johan se kello löi keskiyötä. Välissä heräs kysymys että mitä ihmettä me tehdään pimeässä metässä keskellä Hollantia, mutta kaikessa järjettömyyessään meillä oli jälleen järjettömän hauskaa!

Kummituskuva! :D Toinen meistä (en ollu muuten minä) osas käyttää minun kameraa niin että jäätiin värkkäämään sitte sen kans keskellä mettää. Huvin vuoksi.

Kuvasaldoa pyöräretkeltä.

Käytiin paluumatkalla jossain pikkukappelissa sytyttämässä kynttilät toisillemme ettei vaan kaaduttais pyörällä ja kuoltais. Toimi.

Nyt ootan innoissani että päästään joulureissuun, mutta toisaalta oon jo murheen murtama siitä, että mun aika täällä alkaa tulemaan täyteen. Tulevana torstaina, kun tentit loppuu, juhlitaan jo luokan kanssa jäähyväisbileitä, sillä suurin osa lähtee jo kotiin, eivätkä tuu enää sen jälkeen takas, ja masennun jo ajatuksesta että pitää sanoa heipat noinki mahtavalle porukalle. Mutta onneksi oon jo saanu kutsua muun muassa Espanjaan ja Tanskaan, että sinne on kuulemma pakko lähtiä kavereita moikkaamaan jossain vaiheessa!

IBC-luokka vuosimallia 2012!

Loppukaneettina vois vielä kertoa, kuinka just pohdiskelin miten oon täällä muuttunu. Minusta on tullu paljon epäsuomalaisempi, oon palijon tunteellisempi ja vähemmän itsekäs ku ennen, ja oon myös huomannu kuinka sitä on tavallaan elämältä puuttunu jonkulainen sisältö, etenkin ei oo harrastanu ihan niinku mitään. Tästä voimaantuneena, ja kyrsiintyneenä siihen että kämppis osaa soittaa kitaraa sairaan hyvin ja tehä jos vaikka mitä ja meikä on iha tumpelo joka asiassa, lupasin itelleni että ensinnäki jatkan urheilua ja eri toten nyrkkeilyä, sekä alan opettelemaan soittaa bassoa. (siksi että se on helpompi ku kitara, tai piano. ainaki luulisin) Mutta se saa odottaa kunnes asettaudun pidemmäksi aikaa taas seuraavaan paikkaan, josta alkaa olla jo pienoinen käry... ;)

Ajattelija-patsas Antwerpenissä. Vitsi vitsi, minä se olen.